Oli maaliskuinen aamu kun heräsin. Istuin koko päivän tietokoneen ääressä kunnes illalla ajattelin että nyt täytyy tehdä jotain. Rahatilanne ei ollut hyvä mutta ajattelin että voin mennä erääseen kirkkonummelaiseen baariin ottamaan muutaman, siellä kun törmäsi lähes aina tuttuihin. Menin sinne, minulla oli varaa neljään tuoppiin. Sisään päästyäni katselin hieman ympärille josko jossain nurkassa olisi joku tuttu, ei kuitenkaan ollut. Tilasin tuopin ja istuuduin nurkkapöytään yksinäni. Hetken istuttuani eräs hyvä ystäväni tuli sinne. Hän haki kahvin, heilautin hänelle jotta hän huomaisi tulla pöytääni, hän tulikin. Hetken juteltuamme olin tyhjentänyt tuopin ja ajattelin hakea toisen, kysyin ystävältäni haluaisiko hän ja kyllä hän halusin. Kun palasin pöytään puhelin soi. Siskoni soitti minulle, vastasin. Sisko ja siskon poikaystävä olivat lähellä ja ajattelivat tulla käymään, lupasin tarjota heille yhden tuopin puoliksi. Puhelun päätyttyä päässäni kävi ensimmäistä kertaa ajatus jota olin yrittänyt vältellä jo kauan. Pikavippi! Kysyin ystäväni mielipidettä ja tiesin tietenkin mitä kaljajanoinen ja rahaton ihminen vastaa. Pohdin kuitenkin asiaa ennenkun tein päätöksen, sisko ja sen poikaystävä tulivat, tarjosin heille sen tuopin minkä olin luvannutkin! Kysyin siskonkin mielipidettä, mutta tiesin myös mitä hän sanoo, samaa kun kaikki muutkin. Viimeiseen asti taistelin sitä fiilistä vastaan, mutta kun kenelläkään ei ollut enää kaljaa päädyin lopulta ottamaan sen pikavipin ja loppuilta olikin oikein mukava!
Huhtikuussa sain maksettua tuon pikavipin pois. Kuitenkin sossurahat menivät hetkessä enkä enää tiennyt millä rahalla ostan kaljaa. No ajattelin että sain viimeksikin maksettua pikavipin pois, miksi en saisi nyttenkin. No se vippi tuli ja meni. Pian otin taas yhden ja taas ja taas. Vippivelat nousivat lähemmäs 600 euroa, mutta toukokuun tullessa sain jokaisen maksettua. Siitä alkoivat rahaongelmani, mutta ainakaan ei ollut yhtään maksamatonta pikavippiä.
Kunnes eräänä kesäisenä päivänä olin niin turhautunut ja vihainen että halusin vain juoda sen olon pois. Otin pikavipin taas. Ja sekään ei jäänyt siihen yhteen. Nyt pikavippivelat on lähemmäs 2000€ enkä saa enää mistään pikavippejä. Sossu ei anna rahaa koska mun tilille on tullut niin paljon rahaa! Joten elän elämääni täysin rahattomana.
Miksi kerron tämän? Koska minä olen rahaton, se tarkoittaa myös että puhelimeni ei enää soi. Se tarkoittaa että minulla ei ole enää ystäviä. Muutama viikko takaperin otin 160€ ostin alkosta neljä pulloa juotavaa, ostin kaupasta kaksi lavaa kaljaa ja ihan saatanasti safkaa. Oli oikein kiva ilta, mutta seuraavana päivänä minulle soitti ystäväni joka kysyi "onko rahaa juodaanko kaljaa?" Ei ollut rahaa eikä kaljaa ystäväni ei halunnutkaan nähdä minua. En ole nähnyt siis tuon erään illan jälkeen tätä ystävää. Eillen soitin ja kysyin josko hän lainaisi minulle 20€ mutta vastaukseksi sain "mulla on vaan 180€ enkä tiedä millon saan seuraavan kerran rahaa" Ajattelin että okei, ei sitten. Myöhemmin saman illan aikana sama ystävä soittaa "voitko ottaa mulle pikavipin"
Ja tuo nyt on vaan tommonen esimerkkitapaus. Koska se on aina ollut itsestään selvyys että Sipetti ottaa vähän pikavippiä ja tarjoo kaljat. Nyt Sipetti on rahaton, mutta ketä kiinnostaa. Kuka nyt Sipetille lainais muutaman euron vaikka junarahaksi? Ei kukaan.
Ja nyt minä ryhdyn kusipääksi! Mä en tahdo aina olla se kiva kaikille. Tästälähtien mä olen kiva vaan niille jotka on kivoja mulle, koska mä en jaksa kattoo tommosii ihmisiä jotka kertatoisensa jälkeen käyttää hyväks, mutta ei vaan ite tajua sitä!
Niin ja tietenkin voin kysyä: MIKÄ YSTÄVYYS?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti